Taiteilijako?

Stereotyyppinen taiteilija on ainakin vähän alkoholisti tai muuten vaan jostain riippuvainen, jonka lisäksi tämä polttaa tupakkaa. Riippuen vähän taiteenalasta huumeidenkin käyttö on tyypillistä, erityisesti muusikoilla. Luonteeltaan taiteilijat ovat enemmän tai vähemmän outoja, eikä välttämättä kovin arvostettuja ainakaan aikalaistensa näkökulmasta. Ja eikös Miljoonasaden kappaleessa Runoilija neuvottu välttämään kyseiseisiä taiteilijatapauksia? “Älä koskaan ota runoilijaa luoksesi asumaan, se ryyppää, rähjää ja rellestää ja kaataa kaljaa sun kitaraan.” Tai vaihtoehtoisesti “se salaa surujaan kantaa ja niitä nurkkiisi piilottaa.” Stereotypiat maalaa kyllä mielenkiintoista maisemaa taiteilijoista, mutta sitähän ne stereotypiat muutenkin tuppaa olemaan. 

Omat mielikuvat taiteilijoista ei ehkä ole olleet noin kärjistyneitä, mutta kuitenkin sen verran kärjistyneitä että jouduin pysähtymään hetkeksi pohtimaan ja tutkimaan mitä taiteilijuuteen kuuluu ja mitkä on sen kriteerit. No, tulin osittain siihen tulokseen että taiteilijuus vaatii tietyn intohimon taiteeseen ja tietysti sen taiteen tuottamisen. Mutta hei, silloinhan mä olisin myös taiteilija?! Eikun vain takaisin pohtimaan. Ehkä taiteilijuus on myös identiteettikysymys, jolloin sitä on taiteilija sitten kun sen itse hyväksyy ja kokee omakseen. Joo-o, mutta mites yleisö, voiko olla taiteilija jos teoksia ei missään näytetä? Eli yksinkertaisemmin voiko taidetta tehdä vain itselleen ja silti olla taiteilija? Mun mielestä voi, koska muutenhan taidekin olisi kokonaan kaupallistettu, jos se olisi pelkästään yleisöstä riippuvaa. Toki jos ammattina on taiteilija niin raha on iso motiivi, jolloin sitä myös tehdään yleisölle, mutta siinäkin tapauksessa raha tuskin on ollut ainoa syy valita tämä ala. Tai siis enhän mä oikeestaan tiedä, mutta se kuulostaa näin ajateltuna ainakin loogiselta.  

Taide on intohimoni, mutta en silti koe itseäni taiteilijaksi. Siinä on syynä muun muassa omien taitojen epäily, minkä lisäksi en ehkä vain ole tottunut sanaan “taiteilija”. Ainakaan itseeni liitettynä. Olisihan se hienoa voida lukea itsensä taiteilijaksi, ja sehän voi olla mun tavoite. Tai unelma. Sanotaan nyt kuitenkin tavoite, kuulostaa paremmalta.

”Kirjoittaja on lähes täyspäiväisesti haaveilua harrastava kääpiö, joka kuvittelee/toivoo ettei kukaan huomaa edellä mainittua käytöstä.”

Noe Linnala